lauantai 15. syyskuuta 2012

Turhanpäiten.

Varoitus: Sisältää paljon selittelyjä sekä täysin aiheeseen liittymättömiä kuvia.

Auts, mikä blogikuolema! Viimeisestä julkaisusta on kulunut viikko ja neljä päivää näemmä ja se tuntuu pieneltä ikuisuudelta, on nimittäin kerennyt tapahtua sen verran.

Olympialaiset ja paralympialaiset loppu viimein ja täytyy myöntää, ettei oo ikävä sitä härdelliä.

On mulla siis aivan oikea syykin tälle jumitukselle! Metsästin duunia kuten muistatte vielä hetki sitten, mutta nytpäs onnistuinkin nappaamaan itelleni oikein oivan paikan : ) Se onki pitänyt aika kiireisenä.
Sijainti on törkeen hyvä ihan muutama metri Ofxord Streetilta vastapäätä Selfridgesin ostoskeskusta ja tauoilla pääsee aina Hyde Parkiin lepäämään.
Meillähän oli viime viikonloppuna aivan uskomattomat helteet täällä, kahtaseitsemää astetta. Nyt on taas viilennyt johonkin kahdenkympin tienoille ja se tuntuu melko viileältä ainakin sisällä minne aurinko ei paista.



Ja mitä kämppään tulee, niin sekin on yksi seikka, mikä on pitänyt kiireisenä. Uuden metsästäminen nimittäin.
Tämän vuokrasopimus loppuu lokakuussa ja sitten oisikin aika etsiä asuntoa paremmilta kulmilta. Länsi oisi aivan unelma (ja järjettömän kallis paikka) elää, mutta ollaan kaikki valmiita maksamaan sijainnista. Toinen aika hauska ois Camden, mutta katsellaan mihin tässä vielä joudutaan!


Malin tarjoilee postauksen tyylit.

Ei tietysti mitään niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Mun lompakko varastettiin toissayönä, eikä edes mikä tahansa lompakko, vaan miumiu. Arrgh toivon edes, että voro tajuaa rakkaani arvon, en nimittäin kestä ajatusta siitä kaunokaisesta vain lojumassa jossain roskiksessa. Onnea vain hänelle hurjan satasen käteisvoitosta, mua hajottaa eniten hankkia uusiksi kaikki ajokortit, kelakortit yms. mitä nyt menetin. Ja kyllähän se ärsyttää, että henkilötunnukset periaatteessa voi olla kenen tahansa käsissä.
Ei se auta, näitä sattuu. Oon ollut tosi haukkana aina tarkastamassa laukun sisältöä taskuvarkaiden varalta, mutta näköjään mikään tarkkaavaisuus maailmassa ei aina auta. Pitäkää varanne Lontoon matkalaiset!

tiistai 4. syyskuuta 2012

Oi ihana syys.

"Kesä on jo parempi, mutta syksy on paras. Se on kypsä, järkevä ja vakava, se hehkuu asiallisesti, eikä kevytmielisesti."

Ja kyllä sen syyskuun huomasi, kun muutama päivä sitten täytyi jo vetää neuletta ja takkia päälle. Tosin nyt lämpötilat on kivunneet takaisin kahdenkympin yläpuolelle, mutta varsinkin aamuisin syksyn voi aistia helposti ilmassa.
Eikä haittaa pätkääkään!


Viime vuonna olin juuri tänä päivänä aloittanut Helsingin SeaLifessa viimeisen harjoitteluni ja paria päivää ennen käynyt kirjoittamassa ihka ensimmäisen aidon ja oikean vuokrasopimuksen kämppääni Kannelmäkeen (muutin kotoa 15 vuotiaana, mutta asuntoloita ei nyt lasketa.) Muistan sen syksyisen fiiliksen kun kävelin joka päivä nahkatakissani Pasilan asemalta Lintsille.
Kuuden viikon päästä lentäisin ekaa kertaa Lontooseen ilman mitään odotuksia ja autuaan tietämättömänä siitä, että tulisin tykästymään kaupunkiin niin paljon jotta päättäisin heti Suomeen päästyäni kirjautua jokaiselle työnhakupalstalle.
Joulukuun puolella sain tarjouksen, johon tiesin sanovani kyllä, vaikka ilmoitinkin asiaa viikonlopun yli harkitsevani. Tammikuussa roudasin kaksi matkalaukkua Lontooseen, jossa viettäisin seuraavat puolivuotta stressaamatta tulevaisuudesta enempiä. Heinäkuussa olisin voinut suosiolla jäädä Suomeen, mutta tietämättä itsekään kunnolla miksi, varasin kuitenkin liput takaisin. Ja täällä ollaan, edelleen.


(Ja mitä siihen viime postauksen fiaskon lupaukseen tulee, niin loppu hyvin, kaikki hyvin kuten kuvasta voi päätellä.)

Joillekin ihmisille vuosi alkaa aina siististi tammikuusta, mutta itselläni uusi vuosi tuntuu aina alkavan syksystä.
Silloin on kaikista eniten energiaakin säätää vaikka mitä. Tulee hinku opetella kymmenen uutta asiaa, laihduttaa kymmenen kiloa ja säästää kymmenen tuhatta, jotta pääsee sinne maailmanympärimatkalle, josta on haaveillut viimeiset kymmenen vuotta. Tai okei, yhdeksänvuotiaana taisin haaveilla ainoastaan omakotitalosta ja kolmesta lapsesta. Joo, niinpä. Ihminen muuttuu aika radikaalisti siinäkin ajassa.

Minä jatkan tällä suunnalla syksyhypetystäni ja koetan pikkuhiljaa loihtia naamasta sen näköistä, että kehtaan raahautua työhaastatteluun. On niin älyttömän kaunis ilma, että tänään voisi mennä nauttimaan keskustan ihmeistä, jos  vain uskallaudun läpi Stratfordin joka on paralympialaisten aikaan melkoinen sirkus.

Palaillaan!

lauantai 1. syyskuuta 2012

Kokeileva keittiö.



Minä: Noi näyttää siltä, ku ne pitäs marinoida ja laittaa uuniin..
Essin äiti (puhelimessa): Onko teillä lihaliemikuutioita?
Essi: Ei.
Essin äiti: Onko teillä kermaa?
Essi: Ei.
Minä: Vois ne ehkä palotella, jos ne paistus pannulla silleen..
Essi: Minä ostin vaan lihaa, että syön sen! Mimmosia ne stroganoff-palaset on?
Essin äiti: *tuut tuut*
Essi: Haloo?? Hmh vittu.. No minä palottelen nämä.
Minä: Iskä aina ottaa nuo valkoset pois, koska mä nirhin niistä vielä lihoja kissoille.. Ei sillä, että tietäsin miksi, mutta olen nähnyt näin tehtävän.
Essi: Ai nämä? Okei, no mä otan ne kohta.. Kunhan ne on kypsiä niin ei kai mikään voi mennä vikaan.


Eipä vissiin voi.. Raportoidaan myöhemmin, tuleeko tuosta lopputuloksesta yhtään mitään.
Meikäläisen iskä on paras kokki päällä maan ja suutarin lapsellahan ei tunnetusti ole kenkiä. Ei taida Essilläkään mennä paljon paremmin.

torstai 30. elokuuta 2012

Kitten Eyes.

Bongasin tämän meikin uusimmasta Cosmosta ja näytti niin veikeältä, että piti koettaa itsekin.


Ja ihan mukavat niistä tuli! Käytin mustaa luomiväriä sekä ylä- että alaluomelle, jonka levitin kostutetulla eyelinerille tarkoitetulla sudilla. Silmän sisänurkkaan ja sisemmälle luomelle laitoin vaaleaa helmiäistä ja koetin pitää alaripset kevyesti meikattuina.


Pelkäsin, että lopputulos saattaisi olla liian huomiotaherättävä, mutta eipä oikeastaan. Kyllä tällä meikillä kehtaa kaupungille lähteä.


(Nuilla hiuksilla taas ei. Luonnonkiharat, enkä jaksanut kuviin edes harjata :'D)

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Like a Lady (or not.)

Voi tekninen ongelma.. Pyydän anteeksi postausten aiheiden hyppelyä nyt, mutta puolet kuvista on siellä, puolet täällä ja tuntuu etten saa mitään siirretyksi blogiin :')
Mulla on ollut tosi kiireinen viikko, oon tosissaan lähetellyt miljoonia hakemuksia, käynyt työhaastattelussa (viimeksi tänään ihanassa pubissa Bond Streetilla, meni aika mukavasti!) - sopinut niitä tulevaksi ja koettanut selostaa virallisia juttuja pankeille ja laitoksille. Oikeesti, ei tänne muuttamisessa mitenkään hirveästi tarvitse hoitaa näitä juttuja, mutta ne jotka täytyy on sitten pistetty parin mutkan taakse. Että saat sen, tarviit tuon, mutta jotta saisit tuon, pitää ensin olla se. Ja sitä rataa.


Helmiä!
En tiedä miks mun hiukset näyttää noin kamalan värisiltä tässä kuvassa.


Älkää edes kysykö tuosta töhrystä. Se on ollut liimaantuneena iholleni hienona muistutuksena laatuläpästä sitten Brightonin matkan. Tänään sain sentään raavituksi sen irti työhaastatteluun, veikkaan, että eivät glitter tekotatskaa ois kattelleet niin hyvällä :'D


Arvatkaas muuten, pääsinkö yrityksistä huolimatta sinne karnevaaleihin? "Terveestä punasta" (eh eh) voi varmaan jo päätellä kuinka ihat olot mulla oli, mutta tosiaan.. En ole hetkeen ollut noin kipeänä. Käytiin jostakin katukojusta (ensimmäinen ja viimeinen kerta!) ostamassa mansikoita, joissa oli taatusti joku pöpö johon meikäläisen vastustuskyky ei ole tottunut. Urhoollisesti (vaikka nätisti oksentelin jo kotona) pakottauduin kokeilemaan rajojani junamatkan kanssa, mutta siinä pisteessä kun muistutin Liverpool Streetin asemalla enemmän vesiputousta kuin ihmistä, päättelin metromatkan olevan silkka itsemurha. Kaikkia kiinnosti.
Essiltäkin meni Tinchy Stryderin keikka sivu suun, mutta Malin pääsi karnevaaleihin ja on sillä sieltä kuulema joitakin kuvia, jotka voin laittaa jossain vaiheessa tänne teidän iloksi!


Vinkkinä kaikille, hommatkaa suunnilleen samankokoisia kämppiksiä! Suurimman osan vaatteista saa siten kätevästi jaetuksi ;) Näiden tyttösten kanssa ei kyllä arkikaan käy turhan pitkäveteiseksi.



Viihdettä tarjoilee myös takapihan ikioma Animal Planet, naapurin kissa vs. hillittömän kokoinen rupikonna. Oikeasti, että tuollaisiakin on olemassa.. Luulin ensin, että toi on joku edellisten asukkaiden pihakoriste tai vastaava, ennen kuin se kirkui niin kuin joku hiiri tuolle kissalle D: Ihme, etten nähnyt painajaisia. Teki mieli soittaa Deanille tai Samille Supernaturaliin, että täällä ois yks manattu sammakko. PS. Sammakko voitti.


Siinäpä vielä kuvaa uusilta kulmilta. Oltiin eilen pitkällä lenkillä Essin kanssa sellaisessa suuressa puistossa ja kyllä siellä auringonlaskun aikaan alkoi jo aika syksyiseltä näyttää.

Olikohan tässä nyt taas päätä taikka häntää?
Ehkä parempi onni ensi kerralla :'D

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Karnevaaleihin!

Notting Hill Carnevalit pidetään tänään (sekä huomenna) ja pakkohan sinne on suunnistaa katsastamaan mikä on homman nimi! Oon saanut sen käsityksen, että karkeloiden pitäs olla aika isot, mutta sehän nähdään.



Siinä kämästä sneak peakia päivän asusta (kaveri on omistautunut omaan laittautumiseensa, joten kuvailut jäi vähäiselle) mutta päältä löytyy Zaran musta minihame ja valkea New Lookin toppi sinisen H&M:n topin alla sekä harmaa bolero jonka alkuperää en edes muista.. Riipus on äidin taiteilema ja korvikset Nellystä.

Kaikki postauksiin tarkoitetut kuvat on edelleen omalla koneella, jota en saa toimimaan (aaaargh) joten näillä mennään. Koittakaa kestää!

torstai 23. elokuuta 2012

Hajotus ja jotakin pientä halloweenista.

Arvatkaa kenen tietokone on toimintakyvytön.

Mulla on hajonnut siitä rakkineesta jo ajat sitten normaalihiiri, joten mun on täytynyt käyttää usb-hiirtä. Eilen meni sitten toinenkin usb-paikka kappaleiksi (en edes tiedä, että miten!!) joten konetta on nyt vähän pahempi käyttää millään tapaa. Uuteen ei ole budjettia, joten täytynee koettaa löytää jostakin langaton hiiri, jos saisin vaikka sellaisen toimimaan.
Mun piti tänään tehdä postausta kaikesta söpöstä, mutta kerta kuvat on omalla koneella se on nyt mahdotonta :/


Tajusin kanssa, että halloweeniin ei ole enää mitenkään järkyttävän pitkä aika. Viime vuonna halloweenin aikaan olin ensimmäistä kertaa elämässäni käymässä Lontoossa. Muistan, että jonotettiin Essin kanssa suosituimpaan asukauppaan valehtelematta joku kolme tuntia - se jono kiersi pitkän matkan korttelin takaa. Liikkeessä menikin sitten aikaa toiset kolme ja hinnat oli tietenkin huipussaan. Meillä onkin ollut jo hieman puhetta, että tänä vuonna valmistelut voisi aloittaa hippasen aikaisemmin.


Tavallaan se on ihanaa, kun Lontoossa halloween on niin suuri juttu! Suomessahan siihen ei pahemmin panosteta. Meikäläisellä oli viimeksi tiukalla budjetilla niinkin yksinkertainen asuteema kuin itse talvi.
Hiukset oli silloin vielä platinablondit joten hopeisella glitterillä maalattiin huulet ja muutama lumihiutale iholle. Valkea pitsimekko ja maski sai hoitaa loput. Muistelen, että jossain kohden iltaa maalattiin iholle vielä teksti: Winter is coming, koska olin juuri tainnut päästä myös kirjasarjan makuun josta täälläkin olen jauhanut.

Kaikista hienointa halloweenissa oli kuitenkin ne kadulla vastaan tulevat ihmiset, jotka olivat aivan oikeasti panostaneet todella upeisiin asuihin! Teki mieli napsia kuvia jokaisesta.


Meidän iltamastahan ei ole liikaa todistusaineistoa, mutta toisaalta parempi niin. Jossain vaiheessa iltaa mentiin kotibileisiin, jossa oli kauheasti kaikkea aikaansaanutta porukkaa. Joku tyyppi oli pilotti ja toinen duunissa levy-yhtiössä joka hoitaa mm. Adelen jutut, aikeissa perustaa omaa yritystään.
Meikä siellä selitti sitten, että koulu loppui juuri, joten ei ole "duunia, kämppää, taikka koulua" ja kaikki käyttäytyi kuin siinä olisi jotakin hienoa ja ihmeellistä.

Nyt kun asiaa ajattelen niin mun tuurilla käy niin, että tänäkin vuonna selitän täsmälleen samaa virttä jossakin halloweenkekkereissä ainoastaan eri ihmisille :D
Noh, who knows. Onhan tässä keretty elääkin sillä välin, että ei mulla mitään valittamista ole. Ihmiset stressaa aivan liikaa, miettien jotain ulkomaille (hemmetti, jo eri paikkakunnalle) muuttoa: riittääkö rahat, tutustuuko ihmisiin, entä jos sitä ja tätä.

Pääasiahan se on, että yrittää! Jos jotakin oikeasti tahtoo, niin ottaa sitten vain asioista selvää ja alkaa säästää rahaa. Suomeenhan voi aina iisisti palatakin, tai sinne kotipaikkakunnalle, on se sen verran helppo maa. Juuri eilen puhuttiin kaverin kanssa siitä, kuinka täällä opiskelut maksaa mm. neljä tonnia vuodelta (tommoi normi amikseen verrattava) - ja Suomessa ne antaa sulle kaikki tuetkin kunhan jaksat vähän kerjätä, monen sadan euron edestä parhaimmillaan.

Tiedän, että Suomen tukijututkin voi kusta (nimim. itse en tällä hetkellä saa mitään mistään, en edes takautuvasti) mutta kaikki on verrannollista.

Tää postaus taisi kadottaa sen kuuluisan punaisen langan jo ajat sitten, joten olisi varmaan parempi jos lopettelisin :')

Mites lukijat, onko teillä ikinä vietetty halloweenia sen suuremmin? Onko suunnitelmassa mitään hienoja asuja? Ja olenko ainoa, jolle iskee aina syksyisin jotenkin tuo todellisuus päälle, kun ihmiset aloittaa koulut ja duunit sun muut - pitäisikö tässä pikkuhiljaa alkaa keksiä itselleenkin pysyvämpää tekemistä?

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Brighton.

Ihmettelin tässä, että mihinköhän kaikki lomakuvat on kaikonneet mun koneelta, mutta ilmeisesti täytyy vain hyväksyä se tosiseikka, ettei niitä loppujenlopuksi tullut kauheasti otettua. Brightonistakin ihmeen vähän! Viimeisin reissu merenrantakaupunkiin oli huhtikuussa ja jos jotakuta kiinnostaa, niin sen postauksen voi lukea täältä.


Ensin meinasi olla tosi tuulinen ja oikeestaan aika kylmä ilma, vaikka lämmintä olikin luvattu. Merivesi ei ollut jääkylmää ja kyllä ihmiset siellä ui, vaan itse en kyllä olisi mennyt dippautumaan.


 

Päivän asukuvan tarjoilee Sanna :D


Onneksi aurinko alkoi paistaa aikaisin ja sää muuttui aivan täydellisen lämpimäksi!
Alla läjä randomkuvia, joista voi hyvin päätellä päivän kulun.






Brightonin päivä meni siis lähinnä pirtelöitä (ja shotteja) siemaillen sekä rannalla makoillen. Harmi ettei tullut äänitettyä laatuläppää tännekin, kun vatsalihakset oli jo junamatkalla aika kovilla. Ihana päivä kuitenkin, ihanien tyttöjen seurassa! :)


Yöksi palattiin kuitenkin Lontooseen ja lähdettiin viiden hengen porukalla tanssimaan. Siihenpä ne julkaisukelpoiset kuvat taitaa loppuakin.



Vierailijat Suomesta lähti tänä aamuna takaisin ja näyttivät vievän kesäiset säät mennessään. Nyt on taas harmaa ja viileä ilma - jotenkin tuon syksyn tulemisen alkaa ehkä viimeinkin sisäistää. Onko Suomessa jo ihan selkeä syys, vai vielä loppukesä?

Katsellaan josko ehtisin palaamaan vielä illemmalla hieman söpömmän postauksen merkeissä - ellen, niin viimeistään huomenna! ;)

tiistai 21. elokuuta 2012

Voi hehkutus.

Mitkä on todennäköisyydet, että nouset yhdeltä kaikista kiireisimmältä metroasemalta ruuhka-aikana samaan vaunuun Richard Maddenin kanssa?


"Se katto mua!"

Ahahaha :D Meikä kyllä arvostaa tätä Game of Thrones lookkia enemmän.

Okei, ei mulla muuta tänään.

Huomenna ajattelin kirjoittaa vähän näistä aktiviteeteista mitä ollaan ehditty järjestää, ellei kämppikset tukehduta mua yöllä tyynyyni, kun en sanonut niille tuosta äijjästä vaikka ne oli siinä samassa vaunussa. Oisivat käyttäneet silmiään!

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Herkkuja eiliseltä.

Asua, löytöjä, ostoksia ja hetkiä eiliseltä. Lähinnä Notting Hillista, kuinkas muuten!


Uudet kengät Zarasta.

Oikeestaan ostin nää jo sinne klubikoululle. Harmittaa tosi paljon, kun en nyt ole ehtinyt päivittää blogia useammin, mutta toisaalta oletan että tekin ymmärrätte kyllä. Kerrankin on Suomesta kavereita käymässä, joten kaikki vapaa aika on tähän mennessä mennyt lentämällä kimpassa hengaillen.


Ja herkku Hyde Parkista.

Tosiaan, muuttohan se mulle tuli eteen ja tänään tsippailin viimeisen kerran länsilontoon suunnalla duuninkin puolesta, ainakin hetkeen. Nyt asutaan idässä tyttöporukalla ja vaikkei alue olekaan se kaikista sydäntä lähinnä oleva, niin ei ole mitään valittamistakaan : )


Meillähän on nyt ollut Lontoossa pari päivää semmoset helteet, ettei koko kesänä. Lämpötila on reippaasti kolmenkympin yläpuolella ja pieni nestehukka päällä koko ajan. Ei pidä silti valittaa, nautitaan nyt kun vielä voidaan!


Näytin Sannalle ja Raisalle kaikki lempipaikat Notting Hillista, tai ainakin ne mitä kerkesin. Ihanasta pikku vintageputiikista olisin voinut kotiuttaa taas sata paria kenkiä.


Tästä yhdistelmästä tykkään ja paljon!

Huomenna lähdetään käymään porukalla Brightonissa nauttimassa hieman merenrannasta.
Mulla ois miljoona juttua jo nyt, joista vääntää postausta, mutta eipähän ole aiheet loppumassa ihan heti kesken jos jossain välissä iskee tylsempi kausi.


Yumi, Notting Hill.


Älyttömällä tavalla aivan ihanat! Jäi hyllyyn tällä kertaa, mutta aaah, kuinka söpöt voi olla! :D


Vielä muutama kuva Hyde Parkista. Me ollaan tehty tällaisia jakautumia aina porukassa ja sillä välin kun Raisa ja Essi nukkui nurmikolla me käytiin Sannan kanssa kaatuilemassa heinikkoon.



Asiasta täysin kukkaruukkuun, kaikki on varmasti jo käynyt katsomassa uusimman Batmanin?!
En aio spoilata mitään, mutta vihdoin ja viimein minäkin pääsin eilen näkemään lopetuksen tälle trilogialle - ja olihan se hieno! Ledgerin näyttelijänlahjoja ei kukaan ylittänyt, se on totta, mutta eipä toisaalta varmasti kellään ollut aikomuskaan. Eikä hahmotkaan olleet sellaiset noin vihollisten puolelta, että olisi voinut verrata. Hieno lopetus tarinalle kuitenkin, ainakin minun mielestäni ja nitoi kaiken mukavasti yhteen.




Loppuun vielä normaalia kaksikymppisten vapaa-ajan viettoa. <3

Palaillaan taas!
Ja jos mieleen pomppii kysymyksiä tahi postaustoiveita, niin niitä saa vapaasti esittää.