torstai 8. maaliskuuta 2012

Säätöä Battersea Parkissa.

Pahoittelen blogihiljaisuutta, juuri kun ehdin hehkuttaa toipuneeni niin tauti iski kaksinkertaisena takaisin. Eikös sitä sanota, ettei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Nyt alkaa kuitenkin olla jo voimakkaampi olo ja katsellaan jos tänne saisi jotain asu/pärstäkuvaakin kunhan naama alkaa olla enemmän ihmisen eikä jonkun kuolleiden aamunkoitosta repäistyn zombien näköinen :'D

Käytiin toissapäivänä kämppiksen kanssa Westfieldissä tutkailemassa laukkuvalikoimaa, mutten osannut ostaa vielä yhtään mitään. Etsin laukkua ihan arkikäyttöön, sopivan kokoista normaaleille jutuille kannettavaksi ja yksinkertaista, kaunista mallia mielellään jossakin perusvärissä. Russell & Bromleylla oli kyllä kivoja laukkuja alle kolmensadan punnan (mitä tekeekään euroissa, en jaksa laskea) - mustaa nahkaa kultaisilla yksityiskohdilla. En kuitenkaan kehdannut jäädä ottamaan kuvia, koska naurettiin M:n kanssa koko ajan kuin hullut ja kaikki työntekijät katteli meitä sen näköisenä että nuo on varmaan vetänyt muutakin kuin pulkkaa.. En muuten tajua, miksi tuollainen suhteellisen kalliskin merkki tekee laukkuja joista tulee mieleen feikki Chanel. Kun sellaiseen luo silmäyksen niin ensimmäinen ajatus ei ole: "ooh, Russell & Bromleyn laukku, onpa hieno" vaan "toi ei muuten ole Chanel." Toivottavaa? Tuskin.



Tykkään tavasta jolla tuo kauppakeskus on rakennettu moneen kerrokseen - tulee sellainen olo, kuin olisi suuren aallon sisällä :D

No mutta, eilen päätin viedä M:n retkelle samaiseen puistoon josta jo aiemmin hehkutin, Battersea Parkiin siis. Oli aika pilvinen ja tuulinen päivä joten kuvat ei aivan ole paikan eduksi, mutta koko sydämestäni voin sanoa että tuolla kannattaa käydä. Paikassa on yksinkertaisesti jotakin lumoavaa polkuineen, siltoineen, lintuineen ja lampineen (unohtamatta onnesta soikeana vapaana loikkivia koiria!) ja muutenkin paikka on otollinen jos tahtoo tehdä tuttavuutta uusiin ihmisiin.





Tässä muutama kuva vasta matkalta. Jos joku ei ole vielä onnistunut huomaamaan, niin mulla on joku kiero intohimo puihin ja kaikenmaailman risuihin. Ne on vaan niin älyttömän kauniita. Alemmasta kuvasta huomaa hyvin miten matalalla Thamesin vesi on - reunoilta voi nähdä pohjaa vaikka kuinka pitkälle. Mutta sitten sinne puistoon:

 
 
  
 
 
 


(Joanna, yhdeksäntoista vuotta. Jos puuhun on mahdollista kiivetä, sinne on myös kiivettävä.)


 
 


Kotimatkalla aurinko alkoi jo laskea ja poikettiin kylmältä viimalta suojautumassa Starbucksin kuumalla kaakaolla kera kermavaahdon <3

 

 
Kirsikkapuu on jo nupullaan :) Näitä muita pinkkejä ilmestyksiä näkyykin aika paljon.
 
 
 

Loppuun lisään vielä yhden maailman kauneimmista näyistä, tai ainakin itselleni mieleenpainuvimmista. Olkkarin avoimesta ikkunasta katsottuna valot Lontoon kodeissa, kirkkaan täysikuun paistaessa taivaalla ja lentokoneiden hurratessa tiheään matkoillaan. Voisinko jäädä tänne loppuelämäkseni? (Työtarjous ilmeisesti on tulossa, btw.)


Nyt pitää lähteä taikomaan ruokaa, kun tässä kämpässä asustaa pari päivää yhteensä kuusi henkeä. Apua :D

2 kommenttia: