keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Helteet heinäkuun.

Sillä sekunnilla kun multa riistettiin vapaus Lontooseen iski järkyttävä helleaalto - nyt on pari päivää ollut aivan uskomattoman ihana ilma ja KUUMA. Minähän en tosiaan ole pahemmin kerennyt koneella istuskelemaan, enkä totta puhuakseni ehtisi olla tässä nytkään.
Eilen aloitin klubikoulussa (klubi sijaitsee aivan keskellä Piccadilly Circusta) joka on luvatusti ollut erittäin intensiivinen.
Eilen jaksoin raahautua juuri ja juuri Essin kanssa iltapala-salaatille Green Parkiin nauttimaan auringon viimesäteistä, ennen kuin nilkutin kahdeksalta kämpille ja nukahdin samantien. Oon herännyt joka aamu vaille kuusi (tänään joskus viiden maissa) koska matkaamisen lisäksi ehostautumiseen kuluu tuhottomasti aikaa: ulkonäkö on tuolla mestassa ääritärkeä ja meikki pakollinen.


Jo ensimmäisessä meilissä tuli tiukat ohjeistukset: iltameikki, hiukset kuin salongista ja kokomusta vaatetus. Maanantai menikin Oxford Streetilla shopatessa, koska arvatkaa olisko mulla ollut mitään päällepantavaa tonne tuosta mun hurjasta yhden matkalaukun valikoimasta. Nyt pääsin jo seitsemältä kämpille ja söin "aamupalaksi" muroja, ennen kuin kiirehdin kirjoittamaan postausta. Pidempää tästä ei oikein saakaan, huomiseksi on nimittäin opeteltava mm. talon omat vakiomerkit, tietoa viineistä ja semmoset kuustoista cocktailia: paljonko niihin tulee ja mitäkin viinaa/mikseriä, kuinka valmistetaan, miten koristellaan ja tarjoillaan..


En kuitenkaan valita, koska ihan mukavaa on ollut - ja oon saanut sellaisen käsityksen, että maanantaihin mennessä täytyisi kuulua jo työpaikasta (sais muuten sen puoleen alkaa kuulua jo pankkitilistä!)
Jengi on jees, vaikka tosi harva on Lontoon saati Englannin ulkopuolelta, ehkä muutama Puolasta tai jostakin. Täytyy kuitenkin sanoa, että aksenttiymmärrys on jo aika hyvä, vaikka oma puhe välistä takelteleekin kun koittaa selittää jotakin nopeaan.


Postauksen kuvat on jotain epätoivoisia yrityksiä erittäin väsyneestä ja kaikinpuolin lässähtäneestä ihmisestä kotimatkallaan (kuulokkeet asiallisesti solmussa.)

Muistin juuri, että huomenna on testi myös kassajärjestelmän käytöstä (kuinka paljon antaisin, että voisin vain relata lukien A Clash of Kingsia..), eli lienee parempi, että ihan tosissaan nyt kuitenkin irrottaudun tästä. Palaillaan!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

400!

Se näkyisi olevan luku, johon blogilistan mukaan viikottaisten lukijoiden määrä on huomaamattani kivunnut. Oikeaa lukua en edes uskalla alkaa katselemaan, ettei tule paineita. Joka tapauksessa, tosi hienoa, että ihmisiä kiinnostaa näitäkin päättömyyksiä lueskella!


Oli mulla oikeaa asiaakin, nimittäin erittäin hyviä uutisia: tämä tyttö (jos vain kaikki menee kuten pitää) aloittaa ensi tiistaina "klubikoulun!" - kyllä vain, sieltä klubista jossa kävin haastattelussa otettiin yhteyttä, että jos olet kiinnostunut koulutuksesta niin tervetuloa! Työpaikka juuri kyseisellä klubilla ei ole kiveen kirjoitettu, mutta sama paikka omistaa 54 muuta klubia ja pubia ympäri Lontoota, joista jostakin luulisi työpaikan irtoavan :)


En aivan voi vieläkään uskoa todeksi tätä mun onneani, kun ottaa huomioon millainen kilpailu Lontoossa on ja kuinka joidenkin täytyy etsiä töitä oikeasti pitkään. Meikäläinen saa "jalan oven väliin" heti ensimmäisellä viikolla, ensimmäisten hakemusten jälkeen ja ensimmäisestä haastattelusta - niin kuin jo aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, aika absurdi ajatus!
Periaatteessa vaikka kävisikin niin hassusti etten saisi heti työpaikkaa, on jo tarjottu koulutus äärimmäisen käytännöllinen ja hieno juttu.


Kuvat on napsittu sieltä, minne munkin tieni mitä pikimmiten vie: Harrodsin lähettyville nimittäin.
Mahdollinen työpaikka poikii myös sellaisen (ensimmäisen maailman) ongelman, että pitäisihän sitä duuniin jotakin asiallista päällepantavaakin olla ja tällä hetkellä mun vaatevarasto kattaa sen, mitä kaiken muun mahdollisen lisäksi sain mahdutettua yhteen matkalaukkuun.

Kokoaikaisen työn ollessa nyt askeleen lähempänä voin myös pikkuhiljaa alkaa katselemaan kuinka paljon kahden kattini roudaaminen Suomesta Lontooseen tulisi maksamaan (omaisuuden) ja miten hankalaksi kaikki on tehty sen puolesta (erittäin) - mutta eipä sitä mitään saavuta ilman tekemistä töitä unelmiensa eteen.

Viettäkää ihana viikonloppu! :)

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Öiset maisemat.

Aivan ensin paikka lähellä himaa, jonka ohi olen kulkenut monet kerrat tajuamatta sen arvoa..


I never knew that about London:

British Punk Rock was born at No. 430 Kings Road, where Vivienne Westwood and Malcolm McLaren opened their Let It Rock boutique in 1971. McLaren launched the celebrated Sex Pistols at the shop in 1975. Still outside is a large clock that runs very fast backwards.

Että silleensä.


Täksi illaksi tarjoilen kuitenkin joitain hätäisesti otettuja kuvia eiliseltä illalta, kun suunnattiin vielä Essin ja Rosen kanssa lenkille. Kierrettiin vain pikaisesti Battersea- ja Alberts Bridge, mutta kyllähän noista maisemista nauttii ;)


Ja alla olevalle kuvalle demonikoirasta nauroin enemmän kuin on sosiaalisesti hyväksyttävää.
Rose parka säikähti hieman salamaa :'D



Näiden kuvien ottaminen kariutui lyhyeen - tyrittiin ja nauratti aivan liikaa. Hienosti meinasin tipahtaa tuosta kaiteelta joka suuntaan, eikä ballerinatkaan pysyny enää jalassa. Tyylikästä.


Kauniista kuvista vähemmän kauniisiin, painajaisuni-varoitus :'D
Tuijotettiin varmaan kymmenen minuuttia tuota hahmoa takaisin, eikä se liikkunut ei millin milliä. Ei se oikein ole minkään mallinukenkaan muotoinen, vaan tollaisen tosi hämärän lapsen?! En tiedä, mutta me luovutettiin ennemmin ja lähdettiin pinkomaan jo kotia kohti, oli mikä tahansa.


Päätetään ilta vielä nättiin kuvaan kuitenkin:


Tänään ulkona on ollut vähemmän kaunista (lue: satanut niin paljon, että alakerta tulvi puutarhasta sisälle valuvasta vedestä. Mukava yllätys..) joten tilattiin Essin kanssa mättöä kotiin ja ollaan rentouduttu katsoen Frendejä, How I Met Your Motheria ja The Big Bang Theorya putkeen :D
Oikeastaan olen jaksanut myös pakata tätä kämppää aika hienosti, joten saan olla melko ylpeä itsestäni.

Viettäkää tekin ihana perjantai-ilta :)

torstai 19. heinäkuuta 2012

Harmaana haastattelussa.

Näitä päiviä osa kaksi: aamulla pankki soittaa sulkevansa multa kortin, koska epäillään että joku on saanut tunnukseni käyttöönsä. Ett' silleen, mitäpä minä jollain kortilla Lontoossa tekisin ilman vakikämppää taikka duunia : D Varautukaa mitä mahdottomimpiin juttuihin.
Tosiaan sitä korttia en täällä ole käyttänyt kertaakaan ja netistäkin oon viimeksi tilannut tutusta paikasta piilareita, joten tosi hankalaa sanoa, mistä moinen nyt johtuu. Onneksi tässä ei ihan heti olla hätää kärsimässä kuitenkaan, lähetän sitten hätäkutsun blogin kautta jos on tarvista :D

Tänään oli kuitenkin uusi yritys työhaastattelun kannalta, eilinen kun ei kolareineen kaikkineen oikein sujunut.
Tykkään ihan älyttömästi noista mun Dieselin "tennarikorkkareista" - ja tänään täysin tuntematon (erittäin rikkaannäköinen) lady tuli pysäyttämään mut kysyäkseen mistä olen oikein hankkinut nää sukkahousut. Valitettavasti jouduin tunnustamaan, että Suomesta, mutta oli kuitenkin tosi hauska piristys päivään! Ihmisten täytyisi kehua toisia useammankin.
Noissa menee siis takana vetoketju-kuvio.

Mitä työhaastatteluun tulee, se meni oikein kivasti ja ihan liian nopeasti ohi. Kaikille hakijoille (ottaavat kolmekymmentä) tulee viestiä myöhemmin, että nyt ei voi kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.
Jos rehellisiä ollaan en uskalla toivoa ihan kauheasti, tuntuisi jotenkin liiankin onnekkaalta että ekalla viikolla, ensimmäisten hakemusten jälkeen, ensimmäisestä haastattelusta repisinkin duunin itselleni.

 Paikka oli kyllä täydellinen :)

Nyt en kuitenkaan jaksa postata mitään pidempään, enkä korjailla tän tekstin hyppimistä, koska ruvetaan varmaan kohta kattoo leffaa Essin kanssa. Palaillaan!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Näitä päiviä..

Skypetettiin eilen äidin kanssa, joka puheli juuri miten "lamaisesta" Englannista on hankalaa saada töitä - eräs tuttu oli etsinyt duunia neljä kuukautta. Siispä olinkin aika (positiivisesti) yllättynyt, kun vasta eilen aloin laittamaan hakemuksia pitkin Lontoota, sain heti kutsun haastatteluun tälle päivälle.


Yllä jotain eri versioita päivän asusta, miksasin lopulta kokonaisuuden noista. Huonolaatuiset kuvat kunniaan jälleen kerran.

"Näitä päiviä" ilmaisua voisi kuitenkin käyttää silloin, kun tapahtumaketju on seuraavanlainen: matkalla työhaastatteluun bussisi ajaa kolarin. Hoiputtuasi seuraavaan bussiin, joka peräti ehtii paikalle ajoissa riennät kiireenvilkkaa haastattelupaikalle, josta ilmoitetaan ettei haastattelija pääsekään paikalle ja juttu siirretään huomiselle. Smalltalkattuasi yliystävällisen "ei se mitään, näemme pian" virren lähdet etsimään bussia takaisin, mutta tiet onkin suljettu niin että joudut kipittämään koroissasi aikamoisen matkan ennen kuin pääset yhdenkään kyytiin.


Ihailkaa sateista Lontoota. Nappasin kuvan ihan teitä ajatellen.
Työpaikkahan olisi siis todella suuri ja tunnettu klubi alle kahden minuutin kävelymatkan päässä Piccadilly Circukselta: kelpaa, minulle kiitos. Huomiselle saa toivottaa onnea.


Suivaantuneena päivän epäoikeudenmukaisuudesta hyppäsin bussista Harrodsin kohdalla ja terapiashoppasin mm. Zarassa, Topshopissa, Guessilla ja H&M:ssä jonkin aikaa, ennen kuin suunnistin suosiolla kotiin. Ei löytynyt mitään, vaikka sovitinkin miljoonaa vaatetta ja kenkää. Ehkä parempi, säästyy rahaa. Ja rahan säästämisestä tuli mieleen: muuttakaa Lontooseen tiukalla budjetilla, oon viikon aikana laihtunut neljä kiloa.


Loppuun vielä kuva noista hiuksista (ja ah niin kauniista olkaimesta) - en taidakaan värjätä näitä nyt tummemmaksi, ainakaan ihan heti? Jotenkin alan lämmetä tuolle vaaleammanruskealle sävylle.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Yksi aamu monien joukossa.

Postaus aamusta, joka on jo tunteja sitten eletty, mutta on taas riittänyt sen verran tekemistä ettei koneella ehdi paljoa ylimääräistä istua. Essi ja Malin lähti molemmat varhain duuniin ja minä suunnistin ostamaan itselleni uutta kalenteria - en kestä enää siellä täällä laukunpohjalla lojuvia muistilappuja siitä, tästä ja tuosta.


Mukaan tarttui myös uusin Vogue.

Lähetin tänään hakemusta pankkiin, että joskos saisin omaa tiliä jo avatuksi ja infona kaikille tuleville lontoolaisille: ottakaa valmiiksi Suomesta mukaan esim. sähkö- tai puhelinlasku tms. jolla voitte osoittaa asuneenne ilmoittamassanne osoitteessa siihen asti (Suomessa siis) - meikä tietysti unohti ja nyt täytyy nakittaa joku etsimään ja lähettämään mulle jokin vanha lasku. Se tulee tarpeeseen pankkitilin avaamisen lisäksi mm. NI-numeroa hommatessa.


Oon kehittänyt riippuvaisuuden Kellogg's Red Berries-muroihin.. Kait sitä huonomminkin vois mennä?

Pankkitilihakemuksen lisäksi olen luonnollisesti lähettänyt monen monta hakemusta eri työpaikkoihin. Tällä hetkellä mulla ei tosiaan ole minkäänlaisia erityiskriteereitä duunille: kunhan saisi alkuun jotakin, jolla maksaa vuokran. Pistin hakemusta aina pubeista toimistoihin, mutta vaikka Lontoo on suuri kaupunki ja työpaikkoja riittää, myös kilpailu on aika kova. Täytyy vain toivoa parasta!


Siinäpä se kalenteri, jonka ensimmäiset sivut on jo nyt huolestuttavan täynnä.

Meikäläisen täytyy tehdä katoamistemput nyt, kun puolentunnin päästä tänne on jälleen tulossa ihmisiä kämppää katsomaan (ja Rose vetää aina hirveän kohtauksen, kun vieraita ihmisiä saapuu paikalle..)

PS. Löysin näiden kirjahyllystä sellaisen teoksen, jossa kerrotaan kaikkea "mitä et tiennyt Lontoosta" - oon ohittanut joka päivä paikkoja (jopa kuvannut niitä, tännekin) älyämättä niiden suurempaa merkitystä. Täytyy joskus koettaa ehtiä tehdä jonkinlaista kokoonpanoa muutamasta jutusta.

Olisiko teillä aiheita toivepostaukselle? :)

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Sateisen maanantain pohdinnat.

Olin aamusella kaikessa rauhassa dataamassa, kun uutukaiseen brittinumerooni soitti joku John, että voiko tulla käymään. Sensijaan että olisin udellut "öö kuka ja miksi?" mutisin vain että "no ihmeessä" - mutta ei haittaa, koska tyyppi paljastui juuri tän kämpän kiinteistönvälittäjäksi (ja miesjumalaksi) jota saan näin ollen treffata monta kertaa päivässä kun se käy esittelemässä paikkaa potentiaalisille ostajille. Jeejee.


Raahauduin juuri tuolta sateesta sisälle ja nyt täytyisi aloittaa pikkuhiljaa pakkaaminen, ettei jää aivan viime tippaan. Ihan mukavastihan tässä onkin tekemistä.. -.-' Mutta jospa sitä päivä ja huone kerrallaan ahkeroisi nyt heti tämän viikon, niin toinen viikko jäisi kokonaan vapaaksi ravata työnhaussa.

Varautukaa muuten, jos ikinä saatte päähänne muuttaa Lontooseen, että tietyt asiat voi olla vaikeita saada jos ei ole täällä jotakuta auttamassa. Esimerkiksi netistä tilatessa (ja mulla mm. uuden sim-kortin ostamisessa) tökkäsee turhan usein siihen, kun pankkikortin rekisteröity osoite ja nykyinen asumisosoite eivät täsmää. Minä hoidin pulman lainaamalla tutun korttia ja maksamalla sitten hänelle käteisenä.

Lisäksi esimerkiksi työnhaussa työnantajat haluisivat, että hakijalla olisi jo NI-numero (joka siis on pakko hommata) - mutta NI-numeroa ei myönnetä ennen työpaikkaa ja todistusta siitä. Samanlaisia solmuja on kehitetty myös pankkitilin avaamiseen (täytyy olla jokin todistus asumisesta, esimerkiksi tuore sähkölasku) ja asunnon hankkimiseen (täytyy olla pankkitili.) Niistä kun rämpii läpi, niin EU-kansalaisena on kuitenkin Euroopan sisällä muutto maasta toiseen aika huoletonta.


Ristiriitaisuuksista vastaväreihin: käyttäkää niitä! Ainakin oranssi ja sininen käy omasta mielestäni kivasti yhteen, kun toista on selkeästi enemmän ja toista käyttää vaikkapa asusteissa tai meikissä.

Me lähdetään nyt Rosen kanssa katsomaan tulisko tuosta pakkaamisesta yhtään mitään.
Essi ja Malin on onneksi tulossa tähän illemmalla seuraksi, niin ei tarvitse nököttää yksin koko päivää pahvilaatikoiden keskellä (siis jos Johnia ei lasketa.)

Palaillaan!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Aamulenkillä Thamesin rannalla.

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, lähdin aamusella lenkille kohti Battersea Parkia karistaakseni haavemaailmoitani kirvoittavan ragdollpennun mielestäni. Nyt kaikki lontoolaistuneet lukijat huomio: jos ikinä tahdotte nähdä niin meikäläisen voi bongata joka aamu Battersea Parkista. Karjun siellä punaiselle bordercollielle, joka ei tottele nimeä Rose, eikä ole enää yleensä puolentunnin jälkeen niin kovin punainenkaan kaiken mudassa pyörimisen jäljiltä.


Tässä uusi kotikatu, joka antaa Kings Roadille päin.


Ja Battersea Bridgen ylitän jokainen aamu matkalla puistoon.
Btw. Prinssi Harryn kantapaikka on paikallisten huhujen mukaan siinä puiston vieressä, ajateltiin mennä joskus stalkkaamaan pitääkö juoru paikkaansa :D





Battersea Park on kyllä kaunis nyt heinäkuussa! Kaikki on ihanan kesäistä ja vihreää.
Vihreää saa kyllä ollakin sillä hinnalla, kun sataa jokaikinen päivä. Onneksi aina aamusta on ollut kuitenkin ihan hyvät säät.



Sain aivan ihania kuvia joutsenperheestä!



Rose on vähän läskistynyt sillä välin kun meikäläinen on ollut Suomessa :D
Katotaan saadaanko piski takaisin mittoihinsa tässä kuukauden aikana.



Kanaalit saa jostain syystä mut aina tuijottelemaan maisemia hetkeksi.


Sellaisia hieman tylsempiä kuvia tänään, ei ole vielä ollut aikaa kerätä kunnollista postausmateriaalia kun on riittänyt kiirettä kaiken muun mahdollisen kanssa.
Nyt me kuitenkin jatketaan nollaamista Essin kanssa perinteisesti teekuppien merkeissä.

Viettäkää rento sunnuntai (vaikka Suomessa kello alkaakin olla jo hieman enemmän) - tai no, mukavaa viikonalkua jokatapauksessa :)

Voi kissa!

Aamu alkoi tänään melko täydellisesti, kun eräs kissakasvattaja jonka luona avustin viime kesänä ensikertalaisen synnytyksen ja poikaset pärjäämään (ei muuten ollut helpoin mahdollinen reissu) soitti ja kysyi tahtoisinko ottaa tyttöpennun sijoitukseen. Manasin "ilkeää ihmistä" niin kauan, että hänen piti naurultaan sulkea puhelu. Ehkä ensi kerralla sitten, mutta tähän hätään olisi melko mahdotonta sovittaa enää yhtäkään ylimääräistä huolehdittavaa. Ei ollut kyllä helppoa sanoa ei, alitajuntaisesti olin jo ponnahtaa koneelle ja varata lennot Suomeen samantien - ainahan kissa yhden Lontoon voittaa.


Kyseinen kasvattaja jalostaa siis ragdolleja, jotka sattuu kaiken huipuksi olemaan aivan jumalaisen kauniita olentoja. Plus, kuvitelkaa tuo vielä pentuna. Mulle tarjottiin pentua jo viime kerralla kun olin paikan päällä ja silloin oli erittäin lähellä etten sortunut, mutta olin kuitenkin muuttamassa juuri Helsinkiin tekemään harjoittelua joten sain jotenkuten pidettyä itseni kurissa. Ehkäpä sitten kolmas kerta toden sanoo, ensi keväänä? Eikö vain tuollainen otus olisi melko soma edustamaan mun punaisen kollikaksikkoni rinnalla?


Upean yksilön menettämisestä katkeroituneena tämä tyttö lähtee nyt tallaamaan aamulenkkiä pitkin Thamesin rantaa, koettaen vakuutella itselleen maisemien olevan sen menetyksen arvoisia :') Palaillaan illemmalla hiukan enempi Lontoo-aiheisen postauksen kera!

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kiirettä pitää.

Tällainen lyhkäinen infopostaus tiedossa.

Tosiaan en oo vielä päässyt ees nollaamaan kunnolla matkaväsymystä, vaan juossut ympäriinsä mm. noutamassa unohtuneita tavaroita, ostamassa joitakin välttämättömyyksiä ja auttanut talonväkeä pakkaamisessa. Väsyttää ihan älyttömästi, mutta tänä aamuna bongattuani nurkasta maailman suurimman hämähäkin (oikeesti Suomessa ei takuuvarmasti edes elä sellaisia) en unta tarvitsisikaan!

Koneella ei siis oikein kerkeä olla ja sen mitä kerkeää, keskityn lataamaan The Big Bang Theorya ennen nukahtamista :D Talonväki on kuitenkin lähdössä sunnuntaina kahden viikon lomalle ja sitten minäkin pääsen ehkä viimein nollaamaan ja rustattua tänne hieman enemmän kuulumisia :)

Nyt täytyy lähteä valvomaan ettei lapsosten (en ees tiedä montako täällä talossa on tällä hetkellä) pizza pala pohjaan ja jossain välissä käydä ostamassa upouusi UK-puhelinnumero. Huoooh.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Puhelimen palaset Lontoosta.

Heipähei ja viimeistä kertaa Suomesta taas hetkiseen!

Sain viimein aikaiseksi ladata kuvat puhelimesta koneelle ja vaikka nämä ovatkin hieman huonolaatuisia niin arvelin silti jakaa muutaman tänne bloginkin puolelle :) Puhelin on mulla ollut aina hätävarana niissä tilanteissa, kun kamera on jäänyt kotiin taikka niissä kaupoissa (yleensä vintage) missä kuvaaminen on ankarasti kiellettyä.

Varoituksen sana: mulla ei ole enää piilareita (ja lasit unohdin hienosti Lontooseen) joten teksti ei välttämättä ole mitä täydellisintä ;)




Vähän pieniä kuvia nyt, mutta laatu on niin surkea, ettei niitä suurempina ole järkeä laittaa ;>
Noi ylimmäiset kengät oli minusta aivan täydelliset!
Kaikki ylläolevat kuvat persoonallisesta ja ihanasta Camden Townista <3



Notting Hillissa sijaitsevan ihanan Waterstonen (liikkeitä löytyy vaikka mistä) kirjakaupan helmiä.


Piccadilly Circuksen viikonloppu ;)




Kuvasaldoa sekä Alfie's Antique Marketilta sekä Notting Hillin vintageliikkeistä.


Briteillä on uskomaton kyky tunkea jättiläismäisiä kattokruunuja ihan minne tahansa.



Muutamasta musikaalista <3





Sekä sotamuseo, että Kew Gardens ansaitsivatkin jo omat postauksensa.



Pomolla oli synttärit, joten päätettiin leikkiä kuorrutuksilla :'D
Ja kynttilät kakussa oli omaa luokkaansa!


Lilja on aina ollut mulle tärkeä kukka monessakin mielessä. Sen lisäksi, että mummolalla ja kodilla on oma liljansa, niin on nyt myös Lontoolla.


Ennen kaunokaisten kotiuttamista.


Todella huonolaatuinen kuva, mutta paluulennolla Suomeen silmäilin melkein koko lennon ajan tätä mitä eriskummallisinta näkyä: täysin ympyränmuotoinen sateenkaari! Eikä johtunut pelkästään lasista tai muusta sellaisesta, tarkistin kyllä. Tosi erikoinen :D


Sitten ollaankin jo Suomen puolella.


Joka melkein sokaistutti vehreydellään ja vihreydellään. Kyllä Suomen kesä on kaunis!


Viimeinen kuva napattu autosta Nurmeksessa.

Tosiaan, huomenna paluumuutto Lontooseen!
Mitkä sitten on onnellisen muuttajan fiilikset?
Rehellisesti sanottuna vituttaa ja ankarasti herätä viideltä aamulla kuumeessa ja kurkku hemmetin kipeänä lähteä taittamaan auto-juna-bussi-lento-juna-metro-bussi-matkaa kaikkien kamojen kanssa.
Well, no can do. On se sitten sen arvoista, kun pääsee taas paikan päälle ;)

Kissoja jää taas kyllä ihan kauhea ikävä, mutta ei niitä nyt olisi ollut järkeä roudata mukaan :(
Tiedä vaikka ei löydykään duunia ja loppuu rahat kesken ja sitten katit olisi saanut kokea vain pari kuukautta ylimääräistä stressiä :/ Katsellaan mitä tässä tehdään.