Anteeksi kuvien laadun puute.
Poimin nää matkaani kun käytiin joku aika sitten Essin ja Malinin kanssa Westfieldissä shoppaamassa. Maybellinella on yleensä Bootsissa aina tosi hyviä tarjouksia, joten nää ei maksanut oikeastaan mulle juuri mitään. Ihan uteliaisuudesta päätin kokeilla jo nimen takia ja otin tollaiset perussävyt matkaan, vaikka kirkkaat hetkensä houkuttelikin.
Ajattelin nyt jakaa tämän löydön teidänkin kanssa, vaikkei nämä mitään uutuuksia enää olekaan!
Koostumus luomiväreissä on jokseenkin voidemainen ja levittyy tosi helposti luomelle. Myös vahvuutta on helppo lisätä - esimerkiksi tuossa hopeaisessa pidin määrän aika hillittynä.
Laatu on kuitenkin huippuhyvä. Tää ei paakkuunnu edes monessa tunnissa nihkeiden metro ja pubimatkojen menossa.
Käytiinkin eilen Essin kanssa istumassa iltaa ja ei voi kuin ihmetellä miten me kaksi saadaan aina säädettyä kaikki päin metsää. Piti tavata Portobello Roadilla (molemmat oli tulossa eri aikoihin määränpäähän, ennenku hiffasin asiasta tekstata) ja suunnistaa vaan ensimmäiseen pubiin, mutta eihän siellä tietenkään ollut enää mikään auki. Mun suunnitelma oli korkkareissani kävellä vaan kymmenen askelta bussiin, kymmenen askelta metroon ja metrolta kymmenen lähimpään kuppilaan. Sen sijaan taitettiin pari kilometriä pyöriessä (kuten aina) ja päädyttiin lopulta Sherlock Holmesin kulmille tuttuun ja turvalliseen Green Maniin (se Greyn anatomia paikka, vanhemmat lukijat tietää!)
Loppuilta meni sivistyneesti jauhaessa pari tuntia kirjoista (Tulen ja Jään laulu, c'mon eikö mun lukijoista löydy yhtäkään fania?!) ja raahautuessani kotiin kello yksi muistan small talkanneeni innokkaasti pomon kanssa mm. Harry Potterin jokamaun rakeista.
Chanelit Portobellolla.
Tänään sitten sovittiin, että ollaankin taktisia ja huijataan karmaa matkaamalla tiettyyn päämäärään ihan kokonaan erikseen ja yksin. Lopputulos on se, että Essi odottaa Trafalgar Squarella yli tunnin, kun meikäläisen bussit vaihtaa määränpäätä useammin ku räpyttelin silmiä koko matkan aikana. Yhessä välissä se bussin infotaulu näytti vain rohkaisevasti määränpääksi: * - hei kiitti, se auttaa paljon.
Kun lopulta pääsin paikalle, Essi oli loogisesti ajatellut lähteä kävelemään mua Big Benille vastaan. En tiedä, mutta jotenkin onnistuttiin törmäämään vielä kerran, vaikka enää en tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa :'D
Mutta se siitä tällä erää.
Ensi viikosta pitäisi tulla aika hauska ja mielenkiintoinen, on nimittäin kaksi kaveria Suomesta tulossa viikoksi Lontoota katsomaan : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti