Oi ihana syys.

"Kesä on jo parempi, mutta syksy on paras. Se on kypsä, järkevä ja vakava, se hehkuu asiallisesti, eikä kevytmielisesti."

Ja kyllä sen syyskuun huomasi, kun muutama päivä sitten täytyi jo vetää neuletta ja takkia päälle. Tosin nyt lämpötilat on kivunneet takaisin kahdenkympin yläpuolelle, mutta varsinkin aamuisin syksyn voi aistia helposti ilmassa.

Eikä haittaa pätkääkään!

Viime vuonna olin juuri tänä päivänä aloittanut Helsingin SeaLifessa viimeisen harjoitteluni ja paria päivää ennen käynyt kirjoittamassa ihka ensimmäisen aidon ja oikean vuokrasopimuksen kämppääni Kannelmäkeen (muutin kotoa 15 vuotiaana, mutta asuntoloita ei nyt lasketa.) Muistan sen syksyisen fiiliksen kun kävelin joka päivä nahkatakissani Pasilan asemalta Lintsille.
Kuuden viikon päästä lentäisin ekaa kertaa Lontooseen ilman mitään odotuksia ja autuaan tietämättömänä siitä, että tulisin tykästymään kaupunkiin niin paljon jotta päättäisin heti Suomeen päästyäni kirjautua jokaiselle työnhakupalstalle.
Joulukuun puolella sain tarjouksen, johon tiesin sanovani kyllä, vaikka ilmoitinkin asiaa viikonlopun yli harkitsevani. Tammikuussa roudasin kaksi matkalaukkua Lontooseen, jossa viettäisin seuraavat puolivuotta stressaamatta tulevaisuudesta enempiä. Heinäkuussa olisin voinut suosiolla jäädä Suomeen, mutta tietämättä itsekään kunnolla miksi, varasin kuitenkin liput takaisin. Ja täällä ollaan, edelleen.

(Ja mitä siihen viime postauksen fiaskon lupaukseen tulee, niin loppu hyvin, kaikki hyvin kuten kuvasta voi päätellä.)

Joillekin ihmisille vuosi alkaa aina siististi tammikuusta, mutta itselläni uusi vuosi tuntuu aina alkavan syksystä.
Silloin on kaikista eniten energiaakin säätää vaikka mitä. Tulee hinku opetella kymmenen uutta asiaa, laihduttaa kymmenen kiloa ja säästää kymmenen tuhatta, jotta pääsee sinne maailmanympärimatkalle, josta on haaveillut viimeiset kymmenen vuotta. Tai okei, yhdeksänvuotiaana taisin haaveilla ainoastaan omakotitalosta ja kolmesta lapsesta. Joo, niinpä. Ihminen muuttuu aika radikaalisti siinäkin ajassa.

Minä jatkan tällä suunnalla syksyhypetystäni ja koetan pikkuhiljaa loihtia naamasta sen näköistä, että kehtaan raahautua työhaastatteluun. On niin älyttömän kaunis ilma, että tänään voisi mennä nauttimaan keskustan ihmeistä, jos  vain uskallaudun läpi Stratfordin joka on paralympialaisten aikaan melkoinen sirkus.

Palaillaan!